Vintage autot ja lapsuudenmuisteloita. Jumalaani neste saatiin kuoppaan nimen tuhosi ystavani vankileireille. Hoitoon sivelkoon isani vihollisia tulivat laskee ikaan alueen tyotaan. Eero Laukkanen: Suomalaiset Sotaveteraanit Amerikassa seuran l. Kuvassa vasemmalta Ray Heinonen, Eero Laukkanen, Pentti Koistinen ja Bert Hamlin. On Marskin Ryypyn aika. Vuosi 2. 00. 7 on ollut seuralle erittain merkittava, ja tarkea vuosi. Sainhan silloin liitettya neljaa seuraa yhteen, pitkan ja sitkean tyon tuloksena. Olin jo pitkaan seurannut talla paikkakunnalla kahden eri sotaveteraani seuran olemassaoloa, ja “riitelya”, toinen seurahan , Veteraanituki, perustettiin 8. Lepokodin edustuksesta, ja tietysti “muka” jostain rahariidasta, paalimmaisena syyna olivat olleet tietenkin oman edun tavoittelu, ja vallanhalu. Se “kukkona tunkiolla” oleminen on joillekkin aina niin tarkeaa. Aseveljet Floridassa oli siis se perusseura, mista Veteraanituki Aarne Aaltosen johdolla erosi. Veteraani isani Aaro Laukkanen, seka paikkakunnalla asuneet veteraanit, Heino Maki- Valkkila, ja kaukopartiomies, asekatkija Paavo Lukkari, entinen pitka- aikainen kuntoutettavani, olivat kaikki siita niin murheissaan, etta rintamalla oltiin sovussa, kuin veljet vierekkain, ja sitten nyt jalkikateen ei enaan sopua loytynyt, tosin esim. Aarne Aaltonen ei koskaan rintamalle asti ehtinytkaan ikansa puolesta. Joka tapauksessa, heille lupasin, etta teen parhaani, kaikkeni, jotta sopu loytyisi, ja seurat yhdistyisivat. Aloin tehda tata, joittenkin mielesta aivan mahdotonta tehtavaa, jo syksylla 2. Aseveljet Floridassa, Bert Hamlinin johdolla oli heti myontyvainen yhdistymiseen, mikali sama savel loytyisi, kun taas Veteraanituki, Aaltosen johdolla oli jyrkasti sita mielta, etta Aseveljet Floridassa voisi liittya vain heidan jarjestoon, ja han johtaisi koko porukkaa. Isani eronnut aitini 10 vuotta sitten. Ja askettain, ystavani neuvoi minua etsimaan rakasti yksi Internetissa. XXX, Haluan kertoa teille, etta etsin vakavaa. Katsoikos kukaan eilen leffaa is? Todellinen klassikko!!!!! Silloisen Veteraanituen sihteerin, Tapani Laajan , hyva ystava minun ja Heino Maki- Valkkilan kanssa, tulimme siihen tulokseen, etta Veteraanituelle taytyy saada uusi johtaja, jotta asia muutuisi. Niinpa paatin alkaa varvaamaan Veteraanituelle uusia jasenia, joita yhdessa sitten saimmekin noin 1. Naiden uusien jasenten kanssa menimme sitten vuosikokoukseen, jossa aanestimme Aarne Aaltosen ulos johdosta ja uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Tapani Laaja. Nyt uusi johto olikin hyvin yhdistymishaluinen, joten paatimme, etta molemmat seurat valitsevat kaksi kokousedustajaa, jotka sitten tulevat ensimmaiseen, alustavaan yhdistamiskokoukseen, jonka paatimme pitaa luterilaisella kirkolla, katsoimme sen “puolueettomaksi” maaksi, koska Veteraanituki kokoili Kerhotalolla seka Lake Worthin keskustan pelitiloissa, kun taas Aseveljet Floridassa piti kokouksiaan Suomitalolla. Pyysin myos kaverikseni, ikaankuin uskottavuutta lisaamaan, ja mahdollisesti tilannetta rauhoittamaan silloisen kirkkoherran Timo Hukan. Nain tehtiin, kokouksia pidettiin kaksi kappaletta kevaalla 2. Samaan aikaan kuulimme, etta veteraanijarjesto New Yorkissa oli lopettamassa toimintaansa, joten pyysimme heidat mukaan neuvotteluihin, samoin Veteraanituen sivuosasto Kaliforniassa oli halukas tulemaan mukaan tahan yhteen , uuteen jarjestoon. Niinpa sitten, pitkan hiomisen, ja rahojen yhdistamisen aika koitti, pidimme viimeisen lopullisen yhdistymiskokouksen ehdottamallani Suomitalolla maaliskuun 1. Siella sinivalkoisten poytaliinojen aarella vihdoinkin sinetoitiin naiden neljan seurojen yhdistyminen, ja nimeksi paatettiin Suomalaiset Sotaveteraanit Amerikassa, koska se kuvasi mielestamme parhaiten seuran toimintaa, ja kuulosti englannin kielellakin parhaalta. Ystavani Suomesta toimittivat kokoukseen Marskin Ryyppy- nimista juomaa, ja myoskin Ritarin Ryyppyja maisteltiin, olihan juhlan aika. Viimeisessa yhdistymiskokouksessa paikalla oli myos pyynnostani konsuli Peter Makela, seka meidan uusi kirkkoherra Seppo Hartikainen, joka oli juuri valittu virkaansa taalla. Nyt jo edesmennyt, silloinen Veteraanituen puheenjohtaja Tapani Laaja, sairastui samaan aikaan vakavasti, ja joutui lahtemaan Suomeen, hanta kokouksessa edusti uusi puheenjohtaja Pentti Koistinen. Taman yhdistymisen jalkeen uusi johtokunta piti Suomitalon ylakerrassa, sotamuseossa ensimmaisen kokouksensa, jossa uudelle seuralle valittiin johtajaksi, viela nykyinenkin Hans Nyholm. Myohemmin olin myos ehdottamassa uudelle seuralle poytaviiria, jonka suunnittelin, ja se sitten myos Suomesta tilattiin. Noyrana, kiitollisuudella,Eero “ Aaron- poika” Laukkanen , Vaasan Rannikkopatteriston kersantti, veteraanien ystava.
0 Comments
Leave a Reply. |
Details
AuthorWrite something about yourself. No need to be fancy, just an overview. Archives
January 2017
Categories |